10 kysymystä tanskandogista
1 Kuinka suureksi se kasvaa?
Tanskandoggi on yksi suurimmista koiraroduista. Nartun minimisäkäkorkeus on 72 cm ja uroksen 80 cm, mutta yleensä nämä mitat ylittyvät reilusti, ylärajaa ei ole. Paino vaihtelee 50 ja 90 kilon välillä, lähemmäs satakiloisiakin löytyy.
2 Onko se kiltti?
Perusluonteeltaan doggi on leppoisa, seurallinen, hillitty ja harkitseva. Se voi olla pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan, mutta ei aggressiivinen.
3 Paljonko se syö?
Todennäköisesti yleisin kysymys, minkä dogin kanssa liikkuva kuule. Tanskandogin ruokintakustannukset eivät kuitenkaan ole niin suuret, kuin luulisi. Ruokaa kuluu eniten 1 – 2 vuoden välillä, jolloin koiran lihasmassan kasvatus on kiivaimmillaan. Kahdesta vuodesta eteenpäin ruuantarve vähenee ja veteraanidoggi syö jo kuin varpunen. Aikuisen koiran keskiverto ruokintakustannukset ovat noin 50 – 100 €/kk.
4 Tarvitseeko se paljon liikuntaa?
Tanskandoggi kuuluu aktiivisuudessa koiramaailman keskikastiin ja vaatii kohtuullisen määrän liikuntaa. Nuori doggi on energinen kuten pennut yleensä ja parasta liikuntaa sille on leikki ja touhuaminen aidatulla alueella. Alle 1,5-vuotiasta doggia ei saa juoksuttaa esim. polkupyörän rinnalla. Koiran luusto ei ole vielä tarpeeksi vahva raskaaseen liikuntaa ja se voi saada kasvuhäiriöitä. Aikuisen dogin kanssa voi tehdä pidempiäkin lenkkejä. Tunnin tai kahden lenkkeily päivässä on riittävä pitämään yllä fyysistä kuntoa ja sopiva määrä älyllisiä haasteita leikin tai jonkun harrastuksen muodossa on omiaan ehkäisemään koiran remontoimisintoa.
5 Siitähän ei lähde karvaa?
Dogin karvat ovat kyllä varsin lyhyitä, mutta niitä on uskomattoman monta ja koira on hyvin avokätinen jaellessaan niitä ympäristöön. Karvat tarttuvat terhakasti vaatteisiin ja niistä eroon pääseminen on vaikeaa, useimmat meistä lienevät jo luovuttaneet. Dogin turkki vaati vain vähän hoitoa. Doggi ei vaadi trimmausta ja se voi aivan hyvin olla näyttelykunnossa ilman minkäänlaisia toimenpiteitä, pesu lienee kuitenkin suotavaa. Enimpiä irtokarvoja ja likaa voi silloin tällöin huiskia pois harjalla tai säämiskällä. Kumisuka taas on oiva työväline karvanvaihdon yhteydessä.
6 Tarvitseeko se paljon tilaa?
Doggi on sopeutuvainen koira ja kun lapsuusvaiheesta päästään, se yleensä viettää aikaansa löhöämällä tai seurustelemalla lauman kanssa, eikä tarvitse tilaa sen enempää kuin muutkaan koirat. Koiran ja omistajan mukavuutta ja hermoja ajatellen yhden huoneen yksiö on kuitenkin dogille turhan pieni; jompikumpi on aina toisen tiellä.
7 Tuleeko se toimeen lasten ja muiden eläinten kanssa?
Tanskandoggi tulee erinomaisesti toimeen lasten kanssa. Se on kärsivällinen, eikä hätkähdä rajuakaan käsittelyä. Suuren kokonsa vuoksi se voi kuitenkin tahtomattaan aiheuttaa vahinkoja esim. tönäisemällä lapsen nurin. Dogin häntä, joka heiluu noin metrin korkeudessa on kuin ruoska ja sen osuminen voi tehdä todella kipeää. Tanskandoggi on seurakoira, joten sen metsästysvaistot ovat lähes olemattomat. Näin ollen sitä voi pitää samassa taloudessa hamsterien, marsujen, kanien ja rottien kanssa. Tietysti se vaatii totuttelua, samoin kuin kissan tai toisen koiran kanssa eläminen, mutta yleensä doggi on valmis aikuisenakin hyväksymään laumaansa uusia jäseniä; minkä rotuisia tai lajisia tahansa.
8 Ovatko ne terveitä?
Nopean kasvun aiheuttamat kasvuhäiriöt ovat yksi tanskandoggien ongelma. Pulma on kuitenkin selvitettävissä oikeantyyppisellä ruokinnalla ja liikunnalla, joten kasvattajan ohjeita on syytä kuunnella korva tarkkana eikä suin päin ryhtyä uusiin ruoka-ainekokeiluihin. Lonkkaviasta puhuttaessa nostetaan valitettavan usein esiin tanskandogit, täysin syyttä, koska lonkkavika ei ole rodun keskuudessa suuri ongelma. Vaikeita lonkkavikatapauksia on äärimäisen vähän. Mahalaukunkiertymä on valitettavan yleinen tanskandogilla, kuten myös muilla syvärintaisilla koirilla. Tanskandogilla tavataan jonkin verran silmäsairauksia ja sydänvikaa sekä varsinkin vanhoilla koirilla kasvaimia. Dogin elinikä on keskimääräistä koiran elinikää lyhyempi; odotettavissa on noin 7 – 8 onnellista doggivuotta, mutta sinnittelevätpä jotkut toiselle kymmenellekin. Rodulle sydämensä menettäneet eivät kuitenkaan pidä lyhytikäisyyttä ylitsepääsemättömänä ongelmana; laatu korvaa määrän.
9 Ovatko ne aina noin rauhallisia?
Jos olet joskus ihaillut aikuista, hillityn tyylikkäästi ja ylväästi käyttäytyvää doggia, voimme kertoa että tie tähän lopputulokseen on pitkä ja kivinen, mutta antoisa. Dogin pentu on PENTU, eli leikkii, riehuu ja pissii lattialle (SUURIA lammikoita) aivan samalla tavoin kuin kaikki muutkin pennut. Dogin pentu on PENTU vielä yhdeksän kuukauden ikäisenäkin, kun se jo on kyllin suuri ylettämään pöydille, kirjahyllyyn, keittiön kaappeihin… Dogin kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi vaatii tietämystä ja työtä. Kun siinä onnistutaan, voi omistaja nauttia ylvään koiransa seurasta ja sen saamasta ihailusta ja todeta sen olevan vaivan arvoista. Hyvin käyttäytyvä ja oman paikkansa laumassa tunteva doggi on todella ihastuttava seuralainen; se on aina iloinen, se on sopeutuvainen ja osaa asettua nätisti aloilleen vieraassakin paikassa. Ja kun yhteistä taivalta on kuljettu jo pitkään, mikään ei ole niin upeaa, kuin oman arvonsa tunteva veteraanidoggi, joka osaa lukea omistajansa ajatukset.
10 Onko sitä helppo kouluttaa ja voiko sen kanssa harrastaa?
Koulutettavuudeltaan doggi on koiramaailman keskitasoa. Viisaana ja harkitsevana koirana se kyllä oppii helposti perustottelevaisuuden, mutta mitään ihmetemppuja dogilta ei kannata odottaa ilman sopivaa motivointia; dogin halu omistajansa miellyttämiseen ei ole niin voimakas kuin esim. paimenkoirilla. Se tekee temppuja, jos se katsoo niistä olevan sille itselleen jotain hyötyä tai jos temput ovat sen mielestä erityisen hauskoja. Arkitottelevaisuus; luokse tulo, hihnassa kulkeminen, paikalla olo jne. ovat kuitenkin välttämättömiä mikäli doggia aikoo kuljettaa ihmisten ilmoilla. Peruskoulutus on myös omiaan lujittamaan koiran ja omistajan välistä suhdetta sekä pitämään yllä lauman arvojärjestystä. Doggi-ihmiset ovat ahkeria näyttelyissä kävijöitä ja myös kehäkäyttäytymistä ja esiintymistä aletaan harjoitella pienestä pitäen. Harrastuskoirana doggi ei siis ole paras mahdollinen valinta, jos on tarkoitus liidellä kilpailuissa voitosta voittoon muuallakin kuin näyttelyissä. Dogin kanssa voi silti harrastaa melkeinpä mitä vaan lajia, jos ei ota asiaa liian vakavasti. Doggeja löytyy tottelevaisuuskokeista, vesipelastuksesta, raunioilta, agilitystä. Oikein ohjattuna ja hyvin motivoitunut doggi, jolla on omistajaansa hyvä suhde, kyllä viihtyy lajissa kuin lajissa. Vaikka doggi ei koulutettavuudeltaan ja aktiivisuudeltaan ole mitään koiramaailman huipputasoa, se ei silti tarkoita sitä, että se olisi tyhmä. Päinvastoin, doggi on hyvin viisas koira, mutta se osoittaa viisautensa muutoin kuin pelehtimällä ihmisen oikkujen mukaan.
